Ei Rokkarist vaimoo tuu.

En oo kirjottanu pitkää aikaa, ehkä mä en vaa oo jaksanu avautuu maailmastani tänne.

ehkä toisaalta vaa iha hyvä, loppujen lopuks tänne olis tullu vaa jotain turhaa.

En khyl väitä, että tää ei olis turha postaus, ja tää on vähä outoki.

Mut mä olin koko pääsiäisloman Joensuussa,
sitä ennen mä varmaan näytin koko maailmalle keskimmäistä sormee,
 ja haistattelin kaikille ku mikäki teini.

Joensuussa mä nauroin itteni kuoliaaks, ajoin kelkalla,
kävelin kännykkä kädessä oottaen innolla uutta facebook viestiä.

valvoin pitkää, ja lopulta kumminki nukahin aikasi,
vedin tupakkaa henkee ja ulos,
join sommersbyytä iltaa asti.
Lauloin singstaria ku mikäki superdorka, mut silti mä voitin millan.

Ihmettelin ja istuskelin iskällä, ja totesin että " onko mun sukulaiset oikeesti näin sekasi ? 

Mun elämä on aina samanlaista, tai ei ehkä aina, mut tosi usein.

Nytkin, taas, mä istun täällä samassa huoneessa kuten jokapäivä.

Ootan et mun elämässä tapahtuis jotain muutaki ku pahaa,
mut must tuntuu että kevät tuo tullessaa paljo hyvääki.

Kaipaan jonkun söpön äijän mun elämää, en niitä ämmiä jotka pilaa elämän.

Parhainta on se, että en enää kaipaa sitä yhtä, oon päässy siitä eroo, se ei enää pyöri mun mielessä.

Vaan mun mieli vaeltaa nykyää jossai iha muualla, ajattelen eri ihmistä.

En enää haluu palata takasi syksyyn tai talveen, missä oli mä, sä ja viinapullo.

Eihän mun elämässä sillo paljo muuta ollukkaa, sinä ja nuppisekasin - asenne.

Menneet o menneitä, ja nykynen elämäntilanne vaikuttaa hyvältä.

Kevät tuo nii paljon paremman mielen,
tuntuu pitkästä aikaa että oon elossa , onnellinen ja ihastunu.

Mäen ala ees vaivautumaan pistämää tänne mun lärvikuvia, tai mitää muutakaa.
ehkä mä jonainpäivänä jaksan tehä kunnollisen postauksen, jossa mä selitän jostain iha muusta.

♥ Julia