Kaikki muistot aina säilyy vielä huomiseenkin.

Kesäkuussa, olin maailman onnellisin tyttö, vaikka sitä en tienny.

Pääsin ripille, oli kaveri ongelmia.

Juhlittii aamu viitee, soviteltii riitoja.

Juoksenneltii pihalla sortseissa ja topeissa, 

oli ihania hellepäiviä.

Matkustin joensuuhu,

 ja viihdyin siellä jopa heinäkuuhu asti.

oikeesti, mä vaan menin pakoo ongelmiani sinne joensuuhu.

Heinäkuun lopussa, ja elokuun alussa mä sen tajusin,
kuinka onnellinen oon.
Olin saanu sovittua kaikkien kanssa, mä seurustelin.
Me juhlittii tosi usein, harvoin riideltii.
Meillä oli Netankanssa
 kauhee ikävä Nepoa, Vapaa ja Nooaa.
 Tunsin pitkästä aikaa, ettei kukaa vihannu mua.

No ei loppujen lopuks se mun onnelisuus kauaa kestäny,
elokuun lopussa mun masennus ja alamäki alko
Mut jätettii, hylättii ja haukuttii.
En tienny yhtää mitä olin tehny, että sain sellasta kohtelua
Mä olin tosi maassa, olin yksinäinen ja mua ei kiinnostanu yhtään elämä.
Kävin sykiatrilla puhumassa mun mielialasta, ja kaikesta siitä, miks olin nii masentunu
En jaksanu yhtää hymyillä, itkin melkee joka ilta yksin kotona.
kauheinta oli, että jouduin olee koulussa yksin.
.. sillo mä luulin etten enää vois ikinä rakastua kehenkää.

Alamäki jatku ja jatku, en tienny koska se olis loppunu.

Olin ilonen siitä, että sain uusia kavereita

Luulin että olin jo parantunu siitä kaikesta pahasta,

mut se kaikki paha tuli takasi, kun tulipalo tuli

se oli mulle ehkä pahinta mitä mulle on koskaa tapahtunu.

Vuosi vaihtu, ja nii myös mun mieliala.

Tässä vaiheessa olin jo nousemassa masennuksesta,
Kaikki näytti valosemmalta,
 ja osasin kattoo asioita positiivisemmin.
Olin ilonen että mun vanhatki kaverit huoli mut takasi,

unohin kaiken pahan, ainaki melkei
olin jo jotenkin unohtanu talven surut.
Aloin vihdoinki keskittyy nykysee elämää,
enkä eläny muistoissa.
Hyvä vaa että pääsin niistä
vanhoista ajoista eroo.

Takasi tässä ajassa, oon onnellinen taas,
en enää ajattele samalla kaavalla ku puolivuotta sitte.

Nykyää mulla on ihan hyvät välit mun kavereihin, 

vaikka ne ei mua oikee huolikkaa niitte menoihi oikee mukaa.

Vaikka mä tiiän, kuinka jotkut ihmiset vihaa mua,
nii annan niitte vihaa, en muuta itteeni niitten takia.
Oon muuttanu itteeni tosi paljon viimevuodesta,
 vaan itteni takia.
Itteni mielestä oon parempi ihminen ku viimevuonna,
en tiiä onko kaikki samaa mieltä.
Mut toivon, että tää vuosi on parempi ku viimevuosi
mut nyt ainaki kaikki on taas ihan hyvin ♥

♥ Julia